10.2.1984

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallisen syyttäjän sekä posti- ja lennätinhallituksen asianomistajana ajamasta syytteestä Tampereen RO p. 16.3.1981 oli lausunut selvitetyksi, että A ja B olivat Tampereella huhtikuussa 1980 rakentanut luvattoman radiolähetystoimintaan tarkoitetun radiolaitteen B:n ollessa mukana hankkimassa siihen osia. 1.6.1980 A oli vienyt tämän radiolähettimen Epilänharjulle, josta se oli alkanut lähettää ohjelmaa. Radiolähetintä oli käytetty lähetystoimintaan Epilänharjulla ja Pyynikillä sen paljastumiseen 21.9.1980 saakka. Lähettimellä oli lähetetty kyseisenä aikana erilaista puhe- ja musiikkiohjelmaa. B oli ollut myös kuljettamassa radiolähetintä sekä Epilänharjulle että Pyynikille. Radiolähettimen paljastuttua Pyynikillä 21.9.1980 ja viranomaisten otettua laitteen haltuunsa, A oli syyskuun lopulla 1980 rakentanut uuden radiolähettimen B:n ollessa mukana hankkimassa siihen osia, minkä jälkeen A oli 28.9.1980 vienyt laitteen Epilänharjulle, josta lähetin oli kyseisenä päivänä lähettänyt ohjelmaa. A oli 5.10.1980 vienyt lähettimen Murronkorpeen, josta se oli lähettänyt ohjelmaa, ja 12.10.1980 Sulkavuoreen, josta laite oli paljastunut.

Lisäksi RO oli katsonut selvitetyksi, että posti- ja lennätinhallituksen radio-osasto oli suorittanut luvattoman radiolähetysaseman etsintää ainakin 21.9., 5.10. ja 12.10.1980 ja myös tuleen posti- ja lennätinhallituksen taholta, selvitetyksi, että mainitun radio-osaston tehtäviin kuului tarkkailla luvan saaneiden radiolähetinten toimintaa ja että tätä tarkkailua varten laitoksen palveluksessa oli henkilökuntaa ja laitteistoa.

Sen vuoksi ja kun oli jäänyt selvittämättä, että tosiasiallisesti olisi häiritty radioliikennettä, ja ottaen huomioon selvitetyksi tulleiden laitteiden tehot, 8 ja 30 wattia sekä sen, ettei posti- ja lennätinhallituksen radiotarkkailuun tai muuallekaan ollut tehty ilmoituksia häiriöiden ilmenemisestä, RO, hyläten syytteen yleisen radioliikenteen häiritsemisestä selvittämättömänä, oli radiolaitteista annetun lain 1 ja 5 §:n sekä rikoslain 7 luvun §:n nojalla tuominnut A:n ja B:n jatketusta ensiksi mainitun lain säännösten rikkomisesta, kummankin sakkorangaistukseen ja julistanut rikoksen välikappaleena käytetyt laitteet valtiolle menetetyiksi. Sitä vastoin RO oli lakiin perustumattomana hylännyt posti- ja lennätinhallituksen vaatimuksen A:n ja B:n velvoittamisesta yhteisvastuullisesti suorittamaan sille korvaukseksi luvattoman radioaseman paikantamis- ja asianselvittely kustannuksista 16.735 markka 5 prosentin korkoineen 5 prosentin korkoineen 5.1.1981 lukien.

Turun HO, jonka tutkittavaksi posti- ja lennätinhallitus oli saattanut jutun, p. 22.6.1982 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.

Pyytäen valituslupaa posti- ja telehallitus haki muutosta HO:n päätökseen vaatien, että A ja B velvoitettaisiin suorittamaan sille luvattomien radioasemien paikantamis- ja asian selvittelykustannuksista vaadittu korvaus. Valituslupa myönnettiin. A ja B antoivat heiltä pyydetyt vastaukset.